Impressionismin taidesuuntaus muodosti merkittävän murroksen taiteen historiassa. Tällä suuntauksella oli halu poiketa perinteisistä aihepiireistä ja esitystavoista, minkä seurauksena sen teokset olivat valon, värin ja tunnelman juhlaa.
Impressionismin kukoistuskausi ajoittui 1870- ja 1880-lukujen väliseen aikaan. Taidesuuntauksen pioneereina pidetään muun muassa ranskalaisia taidemaalareita Claude Monetia, Pierre-Auguste Renoiria, Edgar Degasia ja Édouard Manetia. Heidän töidensä kautta impressionismi teki tuloaan taiteen kentässä. Taiteilijat siirtyivät pois ateljeistaan ja ottivat maalausretkensä kohteeksi ulkoilman, mikä toi uudenlaista raikkautta ja elävyyttä heidän töihinsä.
Impressionistien teokset tunnistaa niille tyypillisestä värin ja valon käytöstä. He pyrkivät kuvaamaan maisemia ja hetkiä sellaisina kuin näkivät ne juuri sillä hetkellä, ja tätä tavoitetta palveli heidän vapaampi, välittömämpi maalaustapansa. Teoksissa on myös pyritty korostamaan valon vaihteluiden merkitystä, mikä on luonut niihin aivan erityistä tunnelmaa ja elävyyttä.
Impressionismin vaikutus ei loppunut sen kulta-aikaan, vaan se on säilyttänyt merkittävyytensä taidehistoriassa ja inspiroi taiteilijoita vielä tänäkin päivänä. Tämä on osoitus siitä, miten merkittävä vallankumous kyseessä oli sen aikaan, mistä se on saanut kiitosta taiteen ystäviltä ympäri maailman.
Lopulta impressionismi avasi oven modernille taiteelle ja jätti jälkeensä pysyvän perinnön, joka löytyy monista 1900-luvun ja nykypäivän taidesuuntauksista. Se kannusti taiteilijoita vapaampaan ilmaisuun ja inspiroi heitä tutkimaan valoa, väriä ja tunnelmaa omilla ainutlaatuisilla tavoillaan.
Impressionismin kautta olemme oppineet, että taiteessa ei ole kyse pelkästään aiheen teknisestä kuvauksesta, vaan myös sen tunnelman ja elävyyden välittämisestä. Tässä opetuksessa piilee taiteen ytimessä oleva kauneus ja voima.